Kouvolan seudun muinaisuuden tutkimus polkaistaan käyntiin Huhdasjärvellä 16.3.

Tiedote 10.3.2010

Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Jaalan kotiseutusäätiö tukevat tutkimushanketta

”KOUVOLAN SEUTU MUINAISUUDESSA - KORPEA VAI KASKENKAATAJIA?

Tervetuloa tiedotustilaisuuteen Kouvolan Huhdasjärven kotiseututalolle tiistaina 16.3.2010 klo 15 kuuntelemaan tarkemmin, miten Kouvolan seudun menneisyyttä tutkitaan. Huhdasjärven kotiseututalo, Mäntyharjuntie 1617, 44760 Huhdasjärvi.

Tutkimushankkeessa etsitään vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: 

-    Oliko Kouvolan seutu rautakaudella asumatonta korpea vai kaskiviljelijöiden asuttamaa avointa maisemaa?
-    Milloin maanviljely ja karjanhoito alkoivat Kouvolan seudulla ja missä viljelijät asuivat?
-    Mikä sisämaan maanviljelyväestön rooli oli rautakauden Suomessa ja mikä heidän merkityksensä oli myöhempien aikojen kehityksen kannalta?
-    Ovatko merkit kivi tai pronssikautisesta viljelystä yksittäisiä poikkeuksia, vai oliko pienimuotoinen viljely yleistä jo kivikaudella?

Tutkimus koostuu kahdesta osa-alueesta: Huhdasjärven pohjakerrostumien paleoekologisista tutkimuksista kuten siitepölyanalyysistä sekä Vuohijärven ympäristön arkeologisista inventoinneista.

Tutkimus käynnistyy tiistaina 16.3., kun Huhdasjärven pohjakerrostumista kairataan ensimmäinen sedimenttinäyte. Näytteiden avulla selvitetään Huhdasjärven ympäristön kasvillisuuden kehitystä jääkauden jälkeisenä aikana. Huhdasjärven rannalla sijaitsee mm. Pukkisaaren viikinki-ristiretkiaikaan ajoittuva kalmisto sekä kivikauden lopun asuinpaikka.

Taustaa:

Varhaisissa historiallisissa lähteissä Kouvolan alue näyttäytyy asumattomana erämaana – hämäläisten ja karjalaisten käyttämänä alueena, jonne pysyvä talonpoikainen asutus muodostui varsin myöhään. Perinteisesti rautakautisen maata viljelevän väestön tunnusmerkkinä on pidetty hautausmaita. Hautausmaita tarkastelemalla kiinteä asutus maassamme rajautuu lähinnä Lounais-Suomeen, Satakuntaan ja Hämeeseen. Kalmistoalueen ulkopuolisten alueiden on ajateltu olleen erämaita.

Huhdasjärven Pukkisaaressa sijaitseva kalmisto löytöaineistoineen ja jotkut muut viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin luovat alueesta toisenlaista kuvaa. Pukkisaaren kalmiston sijainti kaukana muista rautakautisista keskuksista herättää ihmetystä. Kalmisto on niin laaja ja rikas, että sitä tuskin voidaan tulkita eräasemaksi, vaan sen taustalla on oltava suurehko maataviljelevä kyläyhteisö, jota tutkimus ei vain vielä ole kyennyt paikantamaan.

Myös järvenpohjista tehdyt siitepölytutkimukset viittaavat alueen maanviljelyyn laajalla alueella, myös rautakautisen kalmistoalueen ulkopuolella. Perinteinen käsitys Pohjois-Kymenlaaksosta pelkkänä erämaana ja korpena alkaa murentua.

Arvoitukselliset sisämaan maanviljelijät ovat tähän asti olleet arkeologisesti lähes ”näkymättömiä”, koska heidän hautaustapansa ja asuinpaikkansa eivät ole jättäneet yhtä selviä merkkejä maastoon kuin ydinalueiden rikkaat kalmistot.

Tutkimusryhmä: FT Antti Lahelma (arkeologia), FL Teemu Mökkönen (arkeologia), FT Teija Alenius (paleoekologia) /Helsingin yliopisto, Arkeologian oppiaine

Lisätietoja:
Teemu Mökkönen, puh. 040-5391202 (arkeologia), teemu.mokkonen[at]helsinki.fi
Teija Alenius, puh. 050-356 6259 (paleoekologia)