Etusivu > Blogi > Arkisto

Blogiarkisto

Mikä on nyt toisin?

Kampanjavuosi JOY2010 päättyi, kun vuosi vaihtui. Vaikka koulujen ympäristöprojekti jatkuu vielä kuluvan lukuvuoden loppuun, on nyt oikea hetki tehdä väliarvio tuloksista.

Päätavoitteita oli kolme; kulttuuriympäristöjen arvostuksen nosto, paikallistason yhteistyön parantaminen kansalaisten ja viranomaisten kesken sekä laajan toimijaverkoston luominen.

Jokaisen kohdalla päästiin eteenpäin.

Itsenäisyyttä Paimiossa

Tapanani ei ole pitää kirjoitettuja puheita. Siksi jouduin laatimaan tämän lehdistötiivistelmänkin jälkikäteen. Kun puhe sivusi kulttuuriympäristöjä, tulkoon se julkaistua nettipäiväkirjan merkintänä.

Uudelleenkäyttö on poikaa

Firenzen historiallisessa keskustassa, vain kivenhoiton päässä Palazzo Vecchiosta, seisoo kirkko, helposti vähälle huomiolle jäävä, Orsanmicheleksi paikallisten tuttavallisesti kutsuma.

Velhon keittokirjasta, tyylitön osa 2

H:n kaupungissa on varaa kaikenmoiseen.

Kun jokainen osapuoli, varsinkin kaavoitus, ehti sankarillisesti tyriä valtakunnallisesti arvokkaan kohteen, Töölöstä pelastuneen viimeisen siirtotalon ja K:n kaupunginosan vanhimman rakennuksen kohdalla, niin jälki näkyy oheisessa valokuvassa, lopullisena menetyksenä.

Puhumattomat tallaantuvat

Kun norsut painivat, niin rytinä käy, arvelisin.

ITEssä on voimaa

Satuin eilen kuuntelemaan radiosta erästä lempiohjelmaani. "Näistä levyistä en luovu" -ohjelmassa levyistään piteli lujasti kiinni Erkki Pirtola, (toisin)ajatteleva kuvataiteilija.

Itä on itä ja länsi on länsi jne...

Kiplingin kuuluisa lause "Itä on itä ja länsi länsi eivätkä ne koskaan kohtaa" tuli mieleeni kun luin Ilkka Malmbergin mainiota juttua HS:n kuukausiliitteestä heinäkuulta. Sen teossa sain kunnian olla mukana parin ohikiitävän hetken verran, kahdessa suosikkikirkonkylässäni, Kiteellä ja Laitilassa, nykyisissä uuskaupungeissa.

MUSTA JÄÄ

Lähimuinaisuudessa arkkitehdit piirsivät mustalla tushilla valkealle paperille. Kai siksi taloista tuli mustavalkeita, tai ehkä pelkän tottumisen ja värityksen helppouden vuoksi. CAD toi suunnitelmiin värit, tai ainakin ns. räikeänharmaan eri sävyt. Arkkitehdin 'virkapukukin' on perinteisesti ollut tasamusta, monen muun taiteenlajin vastaavan vaateparren lailla. Goottia, goottia siis - tavallaan.