Jatkaa perinnettä

Antti Hyry sanoo näin uusimmassa romaanissaan ”Uuni”:

Ruoho kuihtuu ja kukkanen lakastuu, mutta kuloruoho syksyllä ja vielä enemmän keväällä, ruskehtavaa ja pehmeää, on kaunista. Niin kuin tämmöinen ikivanha rakennus, kun se laitetaan kuntoon, vaikka kukaan ei siinä enää elä, kuloruoho kevään auringon paisteessa.

Näitä aprikoiden Hyryn ”minä” aloittaa urakan, perinteiseen malliin tähtäävän leivinuunin muurauksen, nykyaikaisin välinein, mutta tuhatvuotisista kappaleista, tiilistä. Kulmahiomakonetta ja rautakauppaa, parmua ja venäläisiä tulitiiliä, styroksia ja navettavaneria, kaikkia tarvitaan, mutta tulos on silti kymmenien sukupolvien kokemuksen tiivistymä, katkeamattoman iijokisen kulttuuriperinnön ketjun uusin lenkki.

Lukekaapa lämpimiksenne tuo kiitelty kirja, nauttikaa runollisesta ja millintarkasta suomenkielestä, mutta ennen muuta eräästä pienestä esimerkistä kulttuuriperintömme jatkamisessa, esimerkistä joka hipoo neljälle sadalle sivulle levitettynä kokonaisen maailmankaikkeuden mittasuhteita.

Heikki Kukkonen 5.1.2010