KATOAMISTEMPPU VELHON RESEPTIKIRJASTA

Jos ette varmasti kerro kenellekään, voin paljastaa hienon keinon päästä suhteellisen kivuttomasti eroon hankalasta arvorakennuksesta. Vanha ja koeteltu konstihan oli jättää suojelun vaivaaman puutalon ulko-ovi raolleen. Sisään muuttivat ensin hiiret ja oravat, sitten siili ja mäyrä, mutta lopulta kädelliset ohikulkijat.

Siitä ei sitten kulunutkaan pitkää aikaa kun juhlatunnelmaa kohennettiin pystyttämällä avotuli lattialle, tuvan puolelle - ja lopunhan saimme lukea lehdestä: "Arvorakennus tuhoutui selittämättömässä tulipalossa".

Hienovaraisempi keino on sulkea asumattoman talon kaikki lävet tiiviisti, myös tuuletus - ja piipun päällekin on hyvä laittaa tiukka hattu. Niinhän monen tuntemat Ville ja Vallekin tekivät. Kellariin johtava ovi on hyvä jättää auki ja räystäskourut tukkoon.

Kouruihin voi kylvää horsman ja koivun siementä, jos haluaa oikein vakuuttavan lopputuloksen. Mikäli vielä poistaa katolta tuulella muutaman tiilen eikä välitä pienistä vuodoista vesijohdoissa, ei kakun kypsymistä tarvitse odotella vuotta tai paria kauempaa.

Homekoiran ('home sweet home!') käynnin jälkeen tarvitaan vain kuntokartoittajan visiitti ja alustava arvio korjauskustannuksista, mieluusti vielä moderniin tasoon asti viilattuina. Kaikki tarpeellinen alkaakin olla silloin koossa purkuluvan heltiämiseen, vaikeroivatpa museoihmiset miten tahansa. Kustannukset muodostuvat kohtuullisiksi, jos rakennusoikeutta on vähänkin yli vanhan talon mitan.

Näin toimittiin äskettäin H:n kaupungin K:n kaupunginosassa.

Heikki Kukkonen

PS

Mitä vastaamme lastemme lapsille, kun he kyselevät minne kaikki vanhat talot ovat menneet? "Pilalle", kaiketi.