Kenen vastuu kaupunkikuvasta?
Pääkaupungissa käytiin vastikään pitkä vääntö Katajanokalle aiotuista hotellista. Valistunut kansalaismielipide voitti, kerrankin. Tuon historiallisen tapauksen jälkimainingit ovat tuottaneet Hesarin yleisönosastoon tuohtunutta poreilua. Se kuvastaa hyvin havainnollisesti sitä tunkkaista asenneilmastoa, jossa kulttuuriympäristöjen puolustajat päivästä toiseen saavat tarpoa. Onneksi tuohon ilmastoon nyt saatiin moderni tuulahdus.
On hätkähdyttävää, kuinka osa meistä, heille se toki suotakoon, jaksaa haikailla ympäristödiktaattorien perään. Yksi kaipailee pilvenpiirtäjiä Katajanokalle ja toinen nimittelee kansalaismielipiteen ja maltillisen ympäristön vaalimisen kannattajia maalaistolloiksi sekä vertaa kiinteistöspekulanttien aikeiden epäilijöitä Helsingin hökkelikaupungin uusiutumisen kuviteltuun vastustukseen 1800-luvun puolivälissä.
Ilman sinnikästä kansalaismielipidettä meillä ei enää olisi Puu-Käpylää tai Pohjois Esplanadin uusrenessanssitaloja Helsingissä, ei Vanhaa Raumaa maailmanperintölistalla eikä ainoatakaan Iin Haminan tapaista, vaatimatontakaan katkelmaa puurakenteisista maaseututaajamistamme.
"Kaupunkitutkijaksi" itseään HS:ssa tituleeraava Mervi Ilmonen ei ole tutkimuksistaan huolimatta onnistunut löytämään maastamme muita oikeita kaupunkeja kuin Helsingin, senkin hänelle liian vaatimattoman kokoisena. Hänelle kansallismaisema näyttäytyy samanlaisena kirosanana kuin harmillisen monille kuntien päätäjille maan eri kulmilla.
Ilmonen ei huomaa tai ymmärrä, että rakennustaide on käytötaidetta. Se koostuu roomalaisen Vitruviuksen jo pari tuhatta vuotta vanhan, edelleen pitävän määrittelyn mukaan kauneuden, lujuuden ja käytännöllisyyden ulottuvuuksista. Kaikkiin niihin kaupungin käyttäjilläkin on sanansa sanottavana. Epäkäytännöllisyyys kiusaa jokaista, kestämätön hometalo raivostuttaa siinä asuvaa ja oman kauneuskäsityksen kanssa ristiriidassa olevaa luomusta, muodikastakin, on pakko päivittäin katsella, yhteisen kaupunkikuvan osana.
Siksi kiukuttelu kansalaismielipiteen harvinaisesta voitollepääsystä kunnallisessa päätöksenteossa on mielestäni kovin kaukana tästä, kaikeksi onneksi kansanvaltaisesta ajastamme.
Heikki Kukkonen 13.4.2010
Kirjoittajasta
Arkkitehti Heikki Kukkonen on rakennetun
ympäristön suunnittelija, tutkija ja opettaja,
nyt eläkepäivinään maailmanparannuksen
harrastaja. Hän toimii Suomen Kotiseutuliiton
hallituksen puheenjohtajana.
Vanhemmat kirjoitukset
Ilmoittaudu mukaan
Kommentit
Mitä tai mikä on valistunut kansalaismielipide?
Hyvä kysyjä,
arvoperustainen tokaisu tietysti, niinkuin päiväkirjassa usein, netissäkin.
Tarkemmin sanottuna tässä tarkoitan 'valistuneella' sitä, ettei hotellia karsastaneen mielipiteen takana ollut satunnainen päähänpisto tai kepeä pienen piirin makusuunta. Hotellin vastustajat edustivat harvinaisen laajaa käsitysten spektriä asiantuntijoista maallikoihin, nuorista vanhoihin, miehistä naisiin ja katajanokkalaisista muihin helsinkiläisiin.
Heikki Kukkonen
Kenellä tosiaan on vastuu kaupunkikuvasta? Kaupunginjohtaja Pekka Korpinen esitti vuonna 2006, että norjalainen sijoittaja rakentaisi hotellin Katajanokan satamaterminaalin paikalle, ja sijoittaja palkkasi sveitsiläisen toimiston hotellin suunnittelijaksi. Asiaa ei käsitelty missään poliittisissa elimissä, mutta silti kaavamuutosta ja suunnitelmaa lähdettiin viemään väkisin eteenpäin.
Hotellihanke oli silti melkein mennä läpi, vaikka niin asiantuntijat kuin valistuneet ja valistumattomat kansalaisetkin olivat hanketta vastaan, ja vaikka kyse oli kaupungin paraatipaikasta. Moni muu vähäpätöisempi hanke, joita kaupunkisuunnitteluvirasto työkseen suunnittelee, hyväksytään vähin äänin eikä valtuustokaan ehdi millään perehtyä kaikkeen etukäteen. Kansalaisille pidetään yleensä muodon vuoksi asukastilaisuus siinä vaiheessa, kun hankkeita on enää mahdoton pysäyttää.
Kirjoita uusi kommentti