Taloja tuutista

Talvisodan jälkeiset Ruotsin lahjatalot lienevät olleet ensimmäinen suuri, teollisesti valmistettujen omakotitalojen joukko, yli 2000 kpl, maassamme. Nykypäivän mittojen mukaan ne ovat liian pieniä, kelvottomasti eristettyjä ja työläällä keskuslämmitysjärjestelmällä varustettuja. Niistä muodostui kuitenkin pariinkymmeneen maamme kaupunkiin hyvin tasapainoisia asuinympäristöjä, keskikokoisille tonteilleen kauniisti istuvina, hyvin suunniteltuina ja pienen laajennusvarankin kellareihinsa kätkeneinä.

Nyt niistä lienee jäljellä alkuperäisasuisina vain muutamia kymmeniä. Laajennettuina tai muuten perusteellisesti muokattuina säilyneiden joukko taitaa olla vähän isompi, mutta useimpia on kohdannut tuho, puskutraktorin muodossa.

Nuo ns. ruotsalaistalot olivat oiva esimerkki tilanteeseen ja resursseihin tarkoin sovitetusta asuntopulan ratkaisusta. Ne pienet katkelmat, joita voimme vielä ihailla Kuopiossa tai Helsingissä kertovat sopuisasta ihmisen ja hänen asuntonsa suhteesta. Nuo talot eivät enää olleet maatalon jälkeläisiä kuten seuraajansa, hyvin tunnetut rintamamiestalot olivat. Ruotsalaistalot olivat ajan tyyliä noudattavia, moderneja kaupunkiasuntoja, joiden tonteilla saattoi kyllä kotitarvekasvitarhaa pitää, muttei lehmää eikä ehkä lammastakaan. Ruotsalaistaloja voisi kutsua maata pitkin levitetyiksi kerrostaloasunnoiksi, niin yksikerroksisia kuin olivatkin.

Nyt niiden säästyneet rippeet ovat osa rakennettua kulttuuriperintöämme, sodasta, pula-ajasta ja suurten ikäluokkien lapsuudesta kertovia, mutta ne ovat myös erään ajanjakson kaupunkikulttuurin pohjoismaisten virtausten sanansaattajia.

Kukapa olisi tuonkin arvannut pulavuosina omaa taloaan kokoonpano-ohjeitten avulla pystyttäessään?

Heikki Kukkonen