Tätienergiasta nettipoweriin

Nuorena miehenä eräs kavereistani nimitteli vihaamiaan kukkahattutätejä ”tädykkeiksi”. Pysyimme silti ystävinä, vaikka muutama yhteisesti tuntemamme tädyke repi minunkin mieltäni.

Tuo kyseenalainen kunnianimi palasi äsken mieleeni kun osuin keskelle mieltenkohua. Rakennussuojelua siinä vihattiin sen kaikissa muodoissa ja kukkahattutätejä todisteltiin kaiken pysähtyneisyyden esiäideiksi, uudistusten ja modernisaation toivottomiksi tulppaajiksi.
Joukko oli toinen kuin neljä vuosikymmentä sitten, mutta äänet muuttumattomat. Ilahduin tästä. Onhan hienoa, että sama ihmisjoukko, entisten kukkahattutätien suvunjatkajat pysyvät lannistumattomina, joko todellisina tai oletettuina kulttuuriympäristöjen äänitorvina.

Luulenpa että juuri nuo ”tädit” ovat se kulttuurin siirtäjien valiojoukko, joka on osa aineelliseen ympäristöön sitoutunutta paikallismuistia. He pystyvät tiedoillaan ja saarnoillaan antamaan äänettömille maisemille, puhumattomille rakennuksille ja vaiteliaille kyläkuville elävän hengen ja kiinnostavan sisällön.

Nettikeskustelut vaikuttavat aika usein historiattomilta, vailla menneisyyttä ja tyhjältä pöydältä ponnistavilta. Kuinka saataisiin puhelias tätienergia ujutettua virtuaalisukupolven todellisuuteen? Mikä olisi se sähköinen käsilaukku, jota heiluttelemalla uudetkin twittertädit kasvaisivat kulttuurin kantajiksi?

Heikki Kukkonen
22.12.2009
 

Kommentit

Muinaisjäännosten huomioiminen infrastruktuurin rakennuksessa
Tällä palstalla haluan kiittää Oulun Yliopiston merkittävää panosta Pohjoisen Suomen tutkimuksiin. Pentti Koivusen ja Jouko Vahtolan esimerkillinen työ ja julkaisut avaavat uusia näkökulmia alueemme kehityshistoriaan esihistoriasta
nykypäivään. Lukuisia muitakin Oulun tutkijoita on ansioitunut kenttä ja laboratoriotutkimuksissa. Pentti Koivusen kirja Faravidin Maa voisi olla kouluissa kotiseutuhistorian oppikirjana täällä Laajassa Lapissa.
Kemi-Tornio moottoritien 1 vaiheen rakennuksessa otettiin vakavasti alkuperäisellä
tiealueella sijainnut Pähkinäsaaren Rauhan aikainen rajakivi joka on ammoin kantanut nimeä Blind Erik Sten siirtämällä moottoritien linjausta. Menneenä kesänä
uhkasi viimesotien aikana rakennettu raskaan ilmatorjunnan tykkikaivo hävitä
tienrakennuksen edeltä. Museoviraston mukaantulo aiheutti nähdäkseni tämänkin kohteen säilymisen.
Samoin karavaaniretkeilyalueen perustaminen luonnonkauniin Valmarinniemen alueelle Keminmaassa estyi alueella sijainneiden Kemin Pitäjän ensimmäisten Kirkkojen ja vanhan Kalmiston vuoksi.
Kansalaisvaikuttamista ei katsota hyväksi rakentamisessa ja se leimaa kyllä jollakin tavalla aktiiviset kansalaiset, mutta sen palkkana saatua hyvää mieltä ei.

Kiitos tiedoista. Nuo harvinaisen positiiviset esimerkit täytyy sijoittaa näkyvämmälle paikalle JOY-sivustolle.
parhaine terveisin
Heikki Kukkonen

Eivät nuo Oulun/Lapin esimerkit mitenkään "harvinaisia" ole, lähes joka paikkakunnalla on omat sankaritarinansa myös ympäristöasioissa. Arkeologisen kulttuuriperinnön esiin nostaminen taas olisi jo sinänä hyvä teko, sillä sitä ei pahemmin missään muisteta.

Arkeologisen kulttuuriperinnön onneksi sillä on rakennettua kulttuuriperintöä ja kulttuurimaisemia vankempi lainsuoja. Siksi tämän kampanjan kärki onkin suunnattu kahden viimeksimainitun aseman vahvistamiseen, eritoten niitä koskevien arvostusten rakentamiseen.

Heikki Kukkonen

Lainsuoja (suppea) esihistorian kohteilla kyllä on, muttei huomiota eikä arvostusta. Etenkään kansalaisten keskuudessa. Pahoina haittoina kaikenmaailman" röykkiöitä" tupataan pitämään.

Hyvä Martti J

Juuri hengen ja sisällön saaminen noihin "röykkiöihin", "talorähjiin" tai "onnettomiin pusikoihin" on eräs tämän kampanjavuoden suurista missioista. Tieto ja siitä kumpuava aito kotipaikkaylpeys suojelevat lakiakin paremmin - tai ainakin voimistavat lainsuojaa.

Heikki Kukkonen

Kirjoita uusi kommentti

The content of this field is kept private and will not be shown publicly.