Kansliapäällikkö Hannele Pokan puhe 16.12.2010

JOY-päättäjäiset 16.12.2010
Kansliapäällikkö Hannele Pokka               
Kulttuuriympäristö kunniaan - yhteistyöllä parempiin tuloksiin

Hyvät kulttuuriympäristön ystävät

Päättyvän vuoden aikana on ollut ilo seurata, miten JOY-  jokaiselle oma ympäristö- vuosi on edennyt. Vuosi on ollut rohkaiseva osoitus siitä, mitä tapahtuu, kun tavallisen ihmiset lähtevät liikkeelle. Ruohon juuri tason toiminnalla on käynnistetty kampanjoita ja käytännön hankkeita oman lähiympäristön parantamiseksi. Yli 60 järjestöä allekirjoitti aloitteestanne kulttuuriympäristöjulistuksen. Sen teksti kertoo parhaiten, mistä on kysymys.

Julistuksessanne sanotte, että haluatte toimia Suomen yhteisen kulttuuriperinnön arvostuksen lisäämiseksi. Haluatte vaalia arkisen elinympäristömme sisältämiä arvoja asukkaiden elämän laadun turvaamiseksi, rikastuttamiseksi, nuorten ja lasten minuuden rakennuspuiksi sekä tulevien sukupolvien hyödyksi ja iloksi" Olette halunneet avata meidän kaikkien silmät huomaamaan, että arkinen ympäristö on kaunis ja tärkeä.” Olette ravistelleet niin valtion kuin kuntien päättäjiä, että huomaisimme rakennetun ympäristön arvon. Kiitos, että olette tehneet juuri niin. Me suomalaiset emme ole useinkaan osanneet arvostaa vanhaa ja olemassa olevaa. Mieluummin puramme vanhan pois ja rakennamme betonista ja teräksestä uutta, vaikka vanha puinenkin olisi ollut säilyttämisen arvoinen.

Harvat meidän suomalaisten rakennuksista ovat satojen vuosien ikäisiä. Rakennuskulttuurimme on nuorta ja siksi ohutta. Maaseudulla kulkiessani olen aina ihaillut vanhoja kylämaisemia. Olen miettinyt, miten entisaikojen rakentajat osasivatkaan pystyttää rakennuksensa niin, että ne olivat osa maisemaa.

Oikeastaan koko viime sotien jälkeisen ajan suomalaiset ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin , jonne muuttajille on rakennettu uusia asuinalueita. Nyt muutaman vuosikymmenen jälkeen asumalähiötkin alkavat olla meidän suomalaisten rakennusperintöä, siellä asuvien rakasta, omaa asuinympäristöä, johon he ovat kiintyneet.  JOY-kampanja on ollut siitä hyvä, että se rohkaissut meitä kaikkia katsomaan omaa asuinaluettamme sillä silmällä, mitä hyvää, arvokasta ja hienoa sieltä löytyy. Ja kyllä sitä löytyy!

Kulttuuriympäristön tulevaisuus ratkaistaan pitkälti kaavoituksen keinoin. Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelun työkalu - se ei uhkaa tai ei ainakaan pitäisi uhata kulttuuriympäristöjä. Kyse on siitä, miten tätä työkalua halutaan käyttää. Kaavaprosessin onnistuminen riippuu viranomaisten asiantuntemuksesta ja osaamisesta, mutta myös aktiivisista kansalaisista.

Monen mielikuvissa kaavoitus on kuitenkin melko kaukainen asia, johon tavallisella kuntalaisella ei ole paljoa sananvaltaa. Sekä viranomaisten että kansalaisjärjestöjen haasteena on osata viestiä kaavoitusta ja alueiden käyttöä koskevista asioista niin, että yhä useampi ymmärtää mihin kaikkeen sillä vaikutetaan - ja erityisesti miten kuntalaiset itse voivat vaikuttaa oman elinympäristönsä kehittämiseen.

Tiedontarve on havaittu, ja siihen Jokaisen Oma Ympäristö- eli JOY-kampanja on iskenyt. Kampanja on koko kuluneen vuoden ajan levittänyt tietoa ja aktivoinut kansalaisia käyttämään laissa turvattua oikeuttaan vaikuttaa oman ympäristönsä asioihin.

Nyt olemme juhlistamassa päättyvän kampanjavuoden saavutuksia - korjaamassa sen satoa talteen. JOY-kampanjassa on ollut mukana yli 310 järjestöä ja muuta toimijaa, joka on todella vaikuttava määrä. Tällaisella joukolla kulttuuriympäristötyötä kannattaa jatkaa, vaikka JOY-vuosi pian loppuu. Sopivasti vuosi 2011 onkin nimetty Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi.

Vaikka kulttuuriympäristöjen ja rakennusperinnön huomioiminen kaavoja laadittaessa ja muutettaessa on lakisääteistä, on vapaaehtoistoiminnalla erityisen suuri merkitys kulttuuriympäristöasioiden eteenpäin viemisessä. Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi asettaa tavoitteita nimenomaan viranomaisille, joiden on edistettävä vapaaehtoisorganisaatioiden toimintamahdollisuuksia. Tähän kuuluu olennaisesti avoin tiedonvälitys ja osallistumismahdollisuuksien turvaaminen.

Kansalaisten kuuleminen on tärkeä osa maankäytön suunnittelua. 10 vuotta sitten tuli voimaan Maankäyttö- ja rakennuslaki, joka oli edistyksellinen mm. vahvistaessaan kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Lain tavoitepykälässä korostetaan jokaisen osallistumismahdollisuuksien turvaamista asioiden valmisteluun.  Kaavan vaikutuspiirissä olevilla pitää lain mukaan olla mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiasta. Tämän mahdollistamiseksi kaavaprosessin tulee olla avoin ja vuorovaikutteinen. Jotta vuorovaikutus kaavoituksessa toteutuisi aidosti, on kaavoitukseen liittyvistä asioista viestittävä ymmärrettävällä tavalla ja otettava palaute huomioon. Usein asukkaiden paikallistiedosta on hyötyä erityisesti täydennyskaavoituksessa.

Myös viranomaisten yhteistyön on oltava toimivaa. Tänä vuonna astui voimaan aluehallinnon uudistus, jota on sanottu itsenäisyytemme ajan suurimmaksi. Hallinnon uudelleenjärjestelyissä syntyivät ELYt ja AVIt. ELYihin eli Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin siirtyi suurin osa alueellisten ympäristökeskusten tehtävistä.

Monet pelkäsivät, että ympäristöasiat jäävät ELYissä liikenne- ja elinkeinopuolen jyräämiksi. ELYt ovat toimineet vasta vuoden, mutta näyttää siltä, että näin ei ole käymässä. Samassa virastossa toimiminen on parantanut mahdollisuuksia eri hallinnonalojen väliselle vuoropuhelulle. Toivon, että aikaisempaa tiiviimpi yhteistyö elinkeino- ja liikennepuolen kanssa tulee edistämään ympäristönäkökulmien huomioimista kaikessa toiminnassa. Viimekädessä on kuitenkin kiinni ihmisistä, miten yhteistyö onnistuu.

Kulttuuriympäristöasioista vastaavat ELYjen ympäristövastuualueet. ELY-keskusten tehtäviin kuuluu kulttuuriympäristön hoidon ja rakennusperinnön vaalimisen edistäminen. Ne päättävät myös rakennussuojelulain mukaisesta rakennussuojelusta. ELYt ohjaavat valtion viranomaisina kaavoitusta ja valvovat, että mm. valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otetaan kaavoituksessa huomioon.

Ympäristövastuualueilla on nimettyinä myös kulttuuriympäristövastaavat, jotka käsittelevät rakennussuojeluasioita, huolehtivat rakennusperinnön hoitoavustuksiin liittyvästä hallinnosta ja edistävät muutoinkin monin tavoin kulttuuriympäristön hyvää hoitoa. Resurssipula on valtionhallinnossa kasvava ongelma. Silti on tärkeää, että kulttuuriympäristöjen ja rakennussuojelun erityisasiantuntemusta on ELYissä riittävästi myös tulevaisuudessa.

ELYjen tulosohjauksen koordinoinnista vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Yhteys valtion ympäristöhallintoon ei ole kuitenkaan hävinnyt. Ympäristöministeriö käy itse ympäristövastuualueiden toiminnalliset tuloskeskustelut, joissa myös kulttuuriympäristöä koskevat asiat ovat esillä. Yhteys valtion ympäristöhallintoon säilyy myös monien yhteishankkeiden, konkreettisiin asioihin liittyvän neuvonpidon  sekä neuvottelupäivien ja muiden koulutustilaisuuksien kautta.

Käytännön tasolla kunnilla on suurin vastuu kulttuuriympäristöjen tilasta. Kunta onkin se taho, johon kansalaisten kannattaa ensisijaisesti olla yhteydessä halutessaan vaikuttaa oman elinympäristönsä asioihin. Kaavoitukseen liittyvän vuorovaikutuksen ohella käyttökelpoiseksi työkaluksi on osoittautunut kulttuuriympäristöohjelma, jonka avulla kulttuuriympäristön vahvuudet saadaan näkyviksi ja johon voidaan koota tietoa ympäristön ominaispiirteistä sekä niiden hoidosta ja hyödyntämisestä. Kulttuuriympäristöohjelmia on jo laadittu kymmeniin kuntiin ja lisää on tekeillä.

Mutta miksi kulttuuriympäristöjä pitäisi suojella? Meillä Suomessa ei ole pitkiä perinteitä kulttuuriympäristön vaalimisessa, ja suurimmat kulttuuriympäristön uhat ovat usein tiedon puute ja jopa välinpitämättömyys. Rakennuskantamme on nuorta, eikä ympäristön arvoja osata aina tunnistaa. Kulttuuriympäristö pitäisi yhä voimakkaammin nähdä aluekehityksen voimavarana.

Kannattaako siis rakentaa kylät ja kaupungit täyteen identtisiä kauppakeskuksia, huoltoasemakomplekseja ja pikaruokapaikkoja? Vai olisiko parempi luoda rakentamisen ja maankäytön keinoilla sekä kulttuuriympäristöjä vaalimalla paikallista, omaleimaista identiteettiä?

Kulttuuriympäristöjen näkeminen resurssina on ensiarvoisen tärkeää niiden säilyttämisessä. Niiden suojelu on paljon enemmänkin kuin kauniin maiseman tai kaupunkikuvan säilyttämistä, joka sekin on tärkeä päämäärä. Viihtyisä ja eri aikakausia ilmentävä ympäristö kertoo historiasta ja arvoistamme sekä luo hyvinvointia.

Sanonnan mukaan euro on paras konsultti. Kulttuurimatkailu on kasvava ala, ja Suomella on hyvät mahdollisuudet nostaa profiiliaan kulttuurimatkailumaana. Hyvinhoidettu, elävä kulttuuriympäristö voi tuottaa myös rahaa.

Matkailunedistämiskeskus on hiljattain tutkinut ulkomaalaisten kulttuurimatkailijoiden näkemyksiä maastamme. Ketään tuskin yllättää se, että tärkein valttimme matkailumaana on luonto. Hieman yllättävää on kuitenkin se, että tutkimuksen mukaan perinteitä, tapoja ja alueiden omaleimaisuutta ei ole aiemmin pidetty matkailullisesti kovin tärkeinä valtteina. Siispä niiden markkinointikin on ollut vähäistä.

Näyttää siltä, että me suomalaiset emme itse osaa arvostaa kulttuuriperintöämme ja kulttuuriympäristöjämme niin paljon kuin ne ansaitsisivat. Ulkomaalaisia kulttuurimatkailijoita kiinnostaa kuitenkin vierailla nimenomaan historiallisissa rakennuksissa, monumenteilla ja museoissa sekä tutustua suomalaiseen elämäntapaan.

Myös kotimaanmatkailussa kulttuurimatkailulla on suuri kasvupotentiaali. Taloustaantumalla on toki ollut osansa kotimaanmatkailun vahvistumisessa. Kotimaan kulttuurikohteisiin tutustuminen on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista matkailua, joten nyt on hyvä hetki toimia niin, että sen suosio säilyy myös taloustilanteen parannuttua. Kulttuurimatkailun kehittämiseen liittyviin hankkeisiin voi hakea mm. Euroopan aluekehitysrahaston tukea.

Hyvät kuulijat, kansalaisten ja viranomaisten vuorovaikutus on edellytys molempien tahojen työn onnistumiselle. Tämä tiedostetaan myös ympäristöministeriössä. Haluamme olla laajasti verkottuneita ja toimia hyvässä yhteistyössä myös kansalaisjärjestöjen kanssa. Nämä ajatukset sisältyvät tuoreeseen strategiaammekin.

Haluan ympäristöministeriön puolesta esittää kiitokset Suomen Kotiseutuliitolle sekä kaikille kampanjassa mukana oleville siitä arvokkaasta työstä, jota JOY-kampanjan puitteissa on tänä vuonna kulttuuriympäristöjen ja rakennusperinnön hyväksi tehty. Toivotan kaikille antoisaa JOY-kampanjan päätöstilaisuutta.

<< Takaisin aineistosivulle