Konginkankaan kotiseutukerho Kömin Kilta ry vaalii Pyyrinlahden kirkko- ja kievaritietä

Konginkankaan kotiseutukerho Kömin Kilta ry ilmoittautui mukaan JOY-kampanjaan Pyyrinlahden kirkko-ja kievaritien merkeissä.

Tämän tien varrella noin 500 vuoden aikana tapahtunutta ;

Pyyrinlahden vanha kirkko- ja kievaritie
Pyyrinlahden vanha kirkko- ja kievaritie, vanhoissa kartoissa suuri talvi-ja kesätie, kulki Pyyrinlahden ja Pyhäjärven Kurenlahden välillä jo ennen Saarijärven seurakunnan perustamista v. 1639. Kurenlahdesta tie jatkui vesireittinä Pyhäjärven yli Saarijärven kirkolle.

Kruununvoudin kunnostettua kivikkoisen tien Kurenlahden päässä, hän kaiverrutti kiveen vuosiluvun 1740. "Vuoslukkiv" on siellä edelleen nähtävissä, löytyi syksyllä 2010.

Pyyrinlahden kylä, nykyinen Liimattala, kuului 1560-luvulta lähtien koko Keski-Suomen kattavaan Rautalammin kirkkopitäjään. Sittemmin se liittyi läheisesti Vanhan Saarijärven kappeliseurakuntaan. Perimätiedon mukaan Saarijärvellä olisi ollut yksinkertainen erämaakirkko jo 1560-luvulla. Tästä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Saarijärvi sai kappeliseurakunnan oikeudet vuonna 1628, jolloin pyyrinlahtelaisten kirkkomatka lyheni huomattavasti, enää ei tarvinnut matkata Rautalammille.

Pyyrinlahden vanha kirkko-ja kievaritie alkoi Kauton ja Liimattalan taloista ohittaen Kotimäen ja jatkui Kurikkakankaan poikki Multiharjun päälle, ja siitä edelleen Kurenlahteen, josta jatkettiin Pyhäjärven yli Saarijärven kirkolle. Tie on Keski-Suomen vanhimpia, osin vielä alkuperäisessä asussaan säilyneitä kärryteitä Kurikkakankaalla ja Pyhäkankaan karsikon keskellä. Nyt se on osittain tuhoutunut maisemaltaan Metsähallituksen avohakkuun yhteydessä toukokuussa 2010.

Pyhäkankaan karsikko
Kirkko- ja kievaritien varteen muodostui 1630-luvulta alkaen Pyhäkankaan karsikkoalue. Liimattalan eli Pyyrinlahden ja Laajarannan kyläläiset sekä Riihilahdessa asuvat torpparit kuljettivat vainajansa Saarijärvelle ja tekivät karsikkonsa Pyhäkankaalle. Liimataisten kirkkoveneet olivat Kurenlahden rannassa. Sieltä soudettiin Pyhäjärven yli Palvasalmeen. Talvikeleillä sama matka taittui suksilla tai hevosilla.

Pyhäkankaan karsikko lienee tänä päivänä Suomen parhaiten säilynyt kuolleen karsikko. Se rauhoitettiin vuonna 1904 metsänhoitaja Karl Branderin aloitteesta. Muistitiedon mukaan karsikkopetäjiä olisi aiemmin ollut jopa toistasataa, mutta raju ukkosmyrsky kaatoi niistä suurimman osa 1900-luvun vaihteen tienoilla.

Perimätiedon mukaan yksi petäjäpölkky, jossa oli Niemelän torpan vuosiluku, sekä kaksi muuta vietiin Seurasaaren museoon. Torppa oli perustettu 1700-luvun lopulla valtiopäivämies Pekka Kallenpoika Liimataisen maalle. Niemelän torpan siirtäminen vuonna 1909 merkitsi Seurasaaren ulkomuseon perustamista.

Perimätiedon mukaan Nuijasodan Pyyrinlahden kahakka käytiin joulukuussa 1596, jolloin Lapuan nimismiehen Martti Vilpunpoika Tuomaalan johtamat lapualaiset ja lappajärveläiset sekä heidän joukkoonsa yhtyneet Kivijärven, Karstulan ja Saarijärven miehet löivät huovit Liimattalan kylän lähellä olevalla Kurikkaharjulla. Piikkinuija tunnetaan myös nimellä kurikka, josta Kurikkaharju lienee saanut nimensä. Huoveja on muistitietojen mukaan haudattu myös Huovinsuohon. Kurikkaharju ja Huovinsuo ovat ainutlaatuinen paikkayhdistelmä Keski-Suomessa. Risto Jokisen kirjoituksen mukaan nuijasodan haudat sijaitsevat tiettävästi vähän pohjoisempana kuin Huosiaismäen taistelun hautapaikat.

Pidimme 14.8. 2010 Nuijasodan ja Huosiaismäen taisteluiden muistomerkin 60-vuotistapahtuman.

Pyyrinlahti oli Suur-Saarijärven valtion hallinnollinen keskus ja Palvasalmi kirkon hallinnollinen keskus 1600- ja 1700-luvulla noin 150 vuoden ajan.
Pyyrinlahden miehet olivat aikanaan yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen valistuneita miehiä. Valtiopäivämies Pekka Liimatainen toimi uutuuksien ja edistyksellisten aatteiden välittäjänä koko pohjoisen Keski-Suomen, mutta ennen kaikkea kotikylänsä Pyyrinlahden osalta. Pekka Liimatainen toimi myös nimismiehenä.

Pekan pojanpoika Pekka Kallenpoika Liimatainen toimi myös valtiopäiväedustajana vuoden 1690 valtiopäivillä Tukholmassa. Liimattalan isäntien panosta täydensivät hyvin Kauton isännät, jotka toimivat säännöllisesti1680-luvulta lähtien aina 1780-luvulle asti Saarijärven nimismiehinä. Näiden talojen ja tieyhteyksien keskeisen sijantinsa ansiosta Pyyrinlahden kylä oli koko pohjoisen Keski Suomen merkittävä paikallishallinnon keskus.

Isonvihan Huosiaismäen taistelu käytiin 7.4. 1714 Pyyrinlahden kirkkotien varrella Kurikkakankaalla Huosiaispuron notkossa. Venäläiset olivat jo talvella 1713-14 siirtäneet Saarijärven kirkolle kenraali Tsekinin johtaman yli 3000 miehen suuruisen sotajoukon. Kapteeni Enberg lähetettiin lähetettiin häiritsemään venäläisten yhteyksiä Savoon päin 72 miehen partiolla. Venäläiset lähettivät nyt aseistetun 500 miehen joukon tuhoamaan Enbergin sissiryhmää, joka oli asettunut asemiin Huosiaismäen purolle. Urhoollisesta vastarinnasta huolimatta Enberg miehineen kärsi häviön ja myös hänen tappionsa olivat raskaat; ainakin 31 miestä kaatui ja lisäksi neljä muuta joutui vangiksi, mm kapteeni Enberg itse. Miltei puolet kaukopartiosta oli menetetty loppujen hajaannuttua ympäröiviin metsiin. Taistelupaikan lähellä on molempien osapuolien taistelussa kaatuneiden hautoja.

Tien läheisyydessä Kurikkaharjulla, noin 500 m päässä muistomerkistä, on löytynyt kymmenkunta kiviröykkiötä, joista on tehty ilmoitus Keski-Suomen museolle.

Haluaisimme säilyttää tämän 400 vuotta käytössä olleen, myös sotilastienä Korsholman ja Savonlinnan välillä, käytetyn tien tulevillekin sukupolville.

Meidän tulisi suojella omaa "kirkkotietämme", vaikka sen historia ulottuu "vain 400 vuoden" päähän.

<< Takaisin