JOY-vuoden tarvikkeet: rukkaset, tietokone ja kahvitermari

JOY-vuoden tarvikkeet: rukkaset, tietokone ja kahvitermari
(Auranmaan Viikkolehti, lähetetty 29.4.2010)

Mitä yhteistä on tienvarren peltomaisemalla, mahtimakasiinilla, joen sillalla, havuaidalla, koulunpihalla, kioskilla, muuntajalla, rantapolulla, tehtaanpiipulla ja koivukujalla? Ne ovat kaikki arkisia näkymiä, eivät kaukokohteita eivätkä Suomen huippua. Ne ovat kuitenkin tämän vuoden nimikkoasiaa.

Kuluvaa vuotta rummutetaan nimellä JOY – Jokaisen Oma Ympäristö. Nimestä käy tarkoitus hyvin selville: avataan silmät katsomaan läheistä ja tuttua ympäristöä. Taustatkin ovat aivan kunnialliset. Päätoimijana on Suomen Kotiseutuliitto, ja yli 100 yhteisöä ovat mukana vuoden toiminnassa. Tärkein vaikuttaja on kuitenkin tuo otsikonmukainen ”Jokainen”. Asia koskee siis myös sinua, henkilökohtaisesti!

Sinuun ei tänä vuonna kohdistu syyttävä sormi, vaan sekä töihin että lähiympäristön katsomiseen kutsuva iloinen vilkutus. Kaikkea omassa lähiympäristössä ei tietenkään tarvitse ihailla. Huonoa saa parantaa. Tarvitaan omia työrukkasia ja yhteisiä ponnistuksia tai yhteydenottoja ja yleisönosastokirjoituksia. Nyt saa oikein luvan kanssa miettiä, miten lisätä kylänraitin viihtyisyyttä, miten tehdä ohikulkijoille iloisia elämyksiä, miten saada lisäikää vanhalle rakennukselle ja miten avata näkymä pellolle ja joelle.

Istuttaisitko puukujan? Palauttaisitko säleaidan vanhojen kivipylväiden seuraksi? Olisiko tienvarren autiotalo kohennettavissa? Kunnostaisitko talosi vanhat ikkunat – ehkä ihan itse? Pidettäisiinkö yhteiset pusikonpoistotalkoot? Maalattaisiinko seurojentalon ulkorakennus? Ehdotettaisiinko kauppakeskukselle, että sen jättiparkkipaikka muovattaisiin inhimillisemmäksi istutuksin? Tehtäisiinkö kunnan päättäjille vetoomus, että uutta asuinaluetta ei sijoitettaisi peltoaukealle, vaan metsän suojaan?

Arkinäkymien vaaliminen ei tarkoita sitä, että unohdetaan seudun arvokohteet kartanoista kirkkoihin ja myllyistä museoihin. Aina ne eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa, tai toisaalta niiden hieno kokonaisilme voi olla uhattuna ns. kehityksen nimissä. Arvokohteetkin vaativat hoitoa, ja silloin tarvitaan ’riihikuivan’ lisäksi myös talkooponnistuksia. Eikä kaavoitustakaan pidä pelätä: seudun aarretta voi helliä riittävällä suojakehällä.

Tänä vuonna saa myös nauttia. Joskus lähiympäristö on kuin naapuri: ”niin lähellä, mutta niin kaukana”. Tunnemme Kanarian ja Kreetan retkietapit, mutta oman seudun lähipolut, näköalakukkulat ja joenvarret jäävät kertaamatta. Ehkä elämykset eivät ole yhtä henkeä salpaavia kuin aavan meren rannalla tai kahden tuhannen metrin korkeudessa, mutta ainakin kahvitermoksen kanssa ne ovat kohtuullisen kokoisia ja riittävän rikkaita! Kannattaa tutustua outoon maailmaan, omaan lähiympäristöön!

Viri Teppo-Pärnä
arkkitehti, JOY-vuoden toimija