Onnelako ongelmana?

Uuden seurakuntakeskuksen puolustajat vakuuttelevat, että heillä on niin oiva näkemys rakennuskannasta, ettei muiden tarvitse kantaa siitä huolta. Joku jopa väitti juuri Onnelan talon pilaavan kirkonkylämiljöön.

Kuulkaas nyt: Onnela on todella soma, vaikka onkin joutunut kroposnikkareiden kouriin. Sen sielukkuus on pelastettavissa, vaikka sen pinnat ovat lateksilla suditut, ikkunat osin liiaksi suurennetut. Karmeinta on, että talon kivijalka on tukittu ja sen seinälaudoitusta vasten on ajettu parkkipaikan piki. Aivan kuin oltaisiin tahallaan haluttu mädättää talo. Kuka on antanut siunauksensa näihin perusvirheisiin? Ei kai kukaan omalle talolleen tällaista tekisi? Miksi kunta ja seurakunta ovat yhteistuumin jättäneet kirkon liepeen puut, pensaat ja vanhat kukkivat puutarhanpohjat hylyn haltuun – ja aikovat nyt ne vielä peittää viihtyisän asfaltin alle? Tällaisenko rakennusymmärryksen varassa Taivassalon tärkein maisema on?

Mihin Taivassalon pakkouudistajat oikein pyrkivät? Eikö ymmärretä, että jokaisen vanhan talon hävittämisen myötä, jokaisen perinteisen maiseman rikkomisen myötä sahataan omaa oksaa, murennetaan omaa ainutlaatuista paikallisidentiteettiä, kuljetaan lähemmäksi sitä hetkeä, että kaikki taajamat ovat samanlaisia.

Markethallit ja huoltoasemat ovat jo Taivassaloakin tasapäistäneet – nytkö omatkin haluavat työtä jatkaa? Pienen, syrjäisen paikkakunnan valloittavuus on juuri sen tarjoamassa nostalgiassa, hellyyttävässä pienimuotoisuudessa, ajan kauniissa patinassa. Kuka tahansa saa uutta. Kenellä tahansa ei ole vanhaa, arvokasta. Kenellä on valtuudet heittää yhteinen kansallinen perintö yli laidan?

Kaunis, ehjä seurakuntatalo katselee kirkonkylän touhuja surullisen näköisenä. Eikö uudishankkeesta luopuminen säästäisi rahaakin, jonka voisi käyttää vaikka lähimmäispalvelupiirin luomiseen? Niillä miljoonilla Taivassalon seurakunta voisi kouluttaa nuoria tai pitkäaikaistyöttömiä seurakunnan heikoimpien auttajiksi, vanhusten, yksinäisten ja sairaiden iloksi. Avun saanut voisi todella kokea hyvän sanoman kosketuksen.

Asfalttikentällä häpeäpilkkuna tönöttävä ökypömpeli ei tule sitä tekemään.

Heli Laaksonen
Miikka Lappalainen

(19.5.2010)

Kuvat: Onnela ja Taivassalon kirkko, kuvaaja: Miikka Lappalainen