Taivassalon keskusta – onnela, jota pitää vaalia

Taivassalon keskusta – onnela, jota pitää vaalia
(julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 1.4.10)

Suomessa ei ole Keski-Euroopan kylien veroisia kokonaisuuksia, sillä lähes kaikkien kirkonkylien yli on pyyhkinyt purkuaalto. Leveät ajotiet, laajat parkkialueet, marketit ja elementtikerrostalo saivat 1900-luvun loppupuolella ylivallan ja muuttivat kodikkaat kylät ankean mitäänsanomattomiksi. Mutta näin surkeasti ei käynyt ihan kaikkialla!

Olin äskettäin seikkailemassa Taivassalon kirkonrinteellä ja raitilla. Viehätyin Taivassalon kirkonkylän rakenteesta, joka on säilynyt yllättävän perinteisenä – joitakin hutaisuja lukuun ottamatta. Taivassalossa ollaan siis edellä muuta maata. Kylällä on vanhan raittikylän tiivis ja kodikas ilme.

Erityisen hienoa on se, että kylällä näkyy vanhaa rakennuskantaa uuden rakentamisen joukossa. Kirkonpuoleisessa raitin päässä huomiota herättää Mäkilä hienoine yksityiskohtineen. Se on todellinen ’hiomaton timantti’, ymmärtävää kättä kaipaava korjauskohde. Rapisevan maalin ei pidä antaa häiritä, vaan kuvitella rakennus taiten kunnostetussa asussaan.

Onnela on toinen mainio, vanhaa kirkonkylää edustava rakennus. Jugendtyyliset ikkunat ja ovet kertovat talon rakennusajasta. Onnela muodostaa näkymän tärkeän päätepisteen, katsoipa raittia mistä suunnasta tahansa. Harvalla kirkonkylällä on vastaava lukko tai sulkuportti – kirkollinen juhlava alue muuttuu toisen luonteiseksi, maallisemmaksi kaupparaitiksi, juuri Onnelan kohdalla.

Kirkonkylässä on siis kaksi toisistaan selvästi erottuvaa aluetta, juhlava kirkonrinne ja raitti. Niiden yhdistäjänä on yksi ainoa rakennus, Katsokaapa asiaa kulkiessanne. Huomaatteko Onnelan merkityksen kyläkuvalle?

Haluaisin teidät kaikki kävelemään kylän raitille ja kirkon rinteelle, ihmettelemään tuttua maisemaa uusin silmin. Tosin on vaikeaa katsoa Onnelaa hyvillä mielin, kun tietää päättäjien toiveet: lähitulevaisuudessa Onnela olisi enää vain muisto. Talo purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin parkkipaikkoja. Raitin pää ei olisi siis enää kauniisti Onnelan rajaama, vaan ’aakea laakea’.

Miksi Onnela purettaisiin? Sen purku olisi osa isoa – liian isoa – ratkaisua. Pieni Taivassalon seurakunta haluaa rakentaa arvokirkkonsa viereen seurakuntatalon, jonka pohja olisi kirkkoakin suurempi! Kirkonrinteen kivikokonaisuuteen halutaan väkisin tuoda ns. Meidän Aikamme Kerrostuma? Tätä sanakolmikkoahan käytetään usein perusteena vastaavanlaisissa tapauksissa, samoin tätä lausetta: ”Ei kehitystä voi pysäyttää, ei maisemaa saa sementoida.”

Olen kuitenkin toista mieltä. Joskus näkymä on niin valmis, että se ei enää siedä nykyrakentamista. En säikähdä edes sitä, että tässä tapauksessa suunnittelijana on nimekäs toimisto. Onhan olemassa myös hyvää arkkitehtuuria väärässä paikassa. Mielestäni tästä olisi kysymys, jos seurakuntatalo sijoitettaisiin liki kiviaidan kulmausta ja iso parkkipaikka lähes kirkonaitaan kiinni. Nyt olisi syytä pohtia asiaa vielä oikein syvällisesti.

Kirkon tienoon kohtalo koskee ennen kaikkea taivassalolaisia, mutta myös yllättävän isoa määrää ulkopuolisia – kesäkuntalaisia ja muita Taivassalon ystäviä. Kriisissä on jotain hyvääkin: ehkä se herättää hahmottamaan oman paikkakunnan kulttuuriaarteet ja huomaamaan sen, että jokaisella polvella on ankara vastuu ympäristöstään.

Tiesittekö, että Taivassalon kirkonmiljöö on listattu Suomen tärkeimpien kulttuuriympäristöjen joukkoon (RKY-luettelo)? Sen kohtalo ei ole paikallinen asia, vaan kansallinen. Kotiseudun arvojen puolustajat ovat osoittaneet siviilirohkeutta vaikeassa tilanteessa. Sitä tarvitaan vielä myös seuraavissa vaiheissa. Toivottavasti niitä ei kuitenkaan tule – onhan Taivassalolla mainioita vaihtoehtoja, jos niitä tahdotaan.

Olen optimisti ja uskon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Apua saataneen myös Ely-keskuksesta, Museovirastosta ja Kirkkohallituksesta nyt kun asia on tullut niillekin tutuksi. Olin juuri seminaarissa, jossa pohdittiin sitä, miten paikallisesti tärkeät kohteet saataisiin säilymään kaavoituksessa ja miten viranomaiset voisivat osaltaan tukea kotiseutuväkeä. Eiköhän anova saa apua – sitäkin suuremmalla syyllä, kun kyse on paikallisen tapauksen sijasta kansallisesta kohteesta. 

Kun Taivassalossa vietetään JOY-vuoteen kuuluvaa iltaa, käydään läpi varmaan sitä, mitkä asiat olisivat Taivassalossa vaalimisen arvoisia. Ehkä esille tulee edellä olevan ison asian lisäksi myös pieniä ja keskisuuria asioita, mihin voisi tarttua.

Sihdatessani kameran läpi kirkkorinnettä totean, että jokaiseen kuvakulmaan tunkee häiritseviä sähköpylväitä ja johtoja. Valaistuksen ja johtojen järjestely on mukava haaste sellaiseen ajankohtaan, jolloin on varaa puuttua tällaisiinkin yksityiskohtiin. Tie on nostettu liian korkealle. Onnelan kivijalka on jäänyt asfaltin sisälle ja kirkko ’alakynteen’ tiejärjestelyjen takia. Tien pinnan alennusta olisi hyvä pohtia ja listata toiveiden luetteloon – vaikka itse toteutus ehkä jäisikin seuraavalle sukupolvelle.

Tärkeintä on Taivassalossakin pitää huolta ennen kaikkea siitä, etteivät nykypäätökset synnyttäisi peruuttamattomia virheitä. JOY-vuoden sanoma kiteytettynä: meillä kaikilla on velvollisuus vaalia ympäristöämme, nostaa sen hyviä puolia esille ja parantaa sen vaurioita!
 
Viri Teppo-Pärnä