Taivassalon kivinen aarre

Taivassalon kivinen aarre
(julkaistu Uudenkaupungin Sanomissa 1.4.10)

Tunnen Taivassalon katkelmina: Muntin sillan ja tammet, Postitien talot ja laiturit, tutulle mökille vievän paahteisen tien, torpat ja katajasaarekkeet… Ja Pappilan käenrieskaniityn ja kartanot muistoineen ja puistoineen – unohtamatta merta ja lempeitä lahtia. Taivassalo on elämys!

Teen retken lempikohteeseeni. Kirkonkylän sydänalue alkaa ’Pappilan risteyksestä’. Silmään näkymää – hiljainen hetki kunnantalo-vainajalle… Mutta eteenpäin! Pian avautuu kirkontienoon ja kylänraitin kiehtova ketju.

Harva kohde tiivistää koko seudun ilmeen siten kuin tämä rinne. Maisema puhuttelee lumisenakin. Avoin rinne, katajat ja auringon sulattama silokallio vihjaavat kesästä: kukkivasta kalliokedosta, saariston perinnemaisemasta.

Juurella kohoaa keskiajan kirkko, ympärillään lisää kivistä tarinaa: aita, porttirakennukset ja hautakappelit. Siinä on jo arvoja yllin kyllin. Mutta kivielämysten piiri on laajempi. Ylärinnettä hallitsevat makasiini ja tapulin jalusta. Silitän niiden kylkiä: Taivassalon punaista graniittia niin kuin niiden kivinen perustakin.

Näkymä huokuu historiaa ja luontoa. Se on jo valmis! Jos siihen jotain lisää, arvo vähenee. Kyse ei ole paikallisasiasta, sillä kohde kuuluu ’Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen’ luetteloon. Sen vaaliminen kuuluu kuntalaisille, mutta myös kesäasukkaille ja muille Taivassalon ystäville – ja viranomaisille.
Kirkkoympäristöjen kohtelu kuvastaa aikaansa. Vielä 30 vuotta sitten kaavoitettiin tähän liikerakennus! Nykypäättäjiltä vaaditaan kulttuuriarvojen ymmärtämistä. En siis voi uskoa todeksi srk-talon asemapiirrosta. Kirkko ei kestä kilpailijaa, alaltaan kirkkoa suurempaa.

Hanketta ei voi enää piilottaa pienen piirin sisällä. Onneksi julkisuus tulee avuksi. Nyt tarvitaan kriittistä keskustelua ja avoimuutta. Tapaus noussee rakennusperintökeskustelun keskiöön. Toivottavasti hanke haudataan – ja tarpeeksi ajoissa. Perään vanhoja saaristolaisarvoja: kohtuutta ja malttia. Ekologista olisi käyttää olevia tiloja!

Into puolustaa omaa ympäristöä on lisääntynyt, mutta on raskasta olla vastarannan kiiski. Rohkeus kasvaa, kun yhä useammat kyseenalaistavat ’kehityksen’. Palkintona on ainakin hyvä mieli siitä, että yritti – parhaimmillaan tulos, josta kaikki kiittävät.

Jokainen voi olla rohkea, niin tavallinen kuntalainen kuin päättäjä. Lämmin sydän ja avara mieli ovat tärkeitä ominaisuuksia kuluvana JOY-vuonna (Jokaisen Oma Ympäristö). Vuosi innostaa vaalimaan sitä, mitä kullakin seudulla on vaalimisen arvoista. Taivassalossa se voisi olla kirkonseudun kivinen aarre!

Viri Teppo-Pärnä