Muinaisjäännösten luokitus

Muinaismuistolain mukaan kaikki muinaisjäännökset ovat automaattisesti suojeltuja ilman mitään eri päätöstä tai toimenpidettä. Käytännössä ne eivät kaikki kuitenkaan ole samanarvoisia: jo suurimmaksi osaksi tuhoutunutta muinaisjäännöstä ei ole aihetta pitää ikuisesti rauhoitettuna. Tutkimuksissa voidaan saada hyvinkin arvokasta tietoa, mutta riittävien kaivausten jälkeen voidaan rauhoitus purkaa. Sen sijaan jokin hyvin säilynyt kohde voidaan tutkimusten jälkeen entisöidä ja pitää jatkuvasti rauhoitettuna. Se, että jollakin paikalla on suoritettu tutkimuksia ei merkitse sitä, että rauhoitus olisi lakannut.

Arvonsa perusteella esihistorialliset muinaisjäännökset jaetaan kolmeen luokkaan:
 
Luokka I: Kohteet katsotaan valtakunnallisiksi muistomerkeiksi, jotka ovat niin arvokkaita, että niiden säilyminen on turvattava kaikissa olosuhteissa. Vaikka ne tutkittaisiinkin, ne pyritään entisöimään.
 
Luokka II: Kohteiden arvoa ei voida selvittää ilman tarkempia tutkimuksia. Tutkimustulosten perusteella ne siirretään joko I luokkaan tai III luokkaan.
 
Luokka III: Kohteet, joita riittävästi tutkittuina tai kokonaan hävinneinä ei ole enää tarpeen pitää rauhoitettuina.
 
Luokituksen tekee Museovirasto kunkin kohteen kohdalta erikseen. Luokitukseen vaikuttavat kohteen tieteellisen arvon lisäksi kohteen kunto, ympäristö jne. I luokkaan sisältyvät edustavimmat ja harvinaiset kohteet sekä sellaiset kohteet, joilla voi katsoa olevan nähtävyysarvoa. Siihen pyritään myös valitsemaan muinaisjäännöksiä siten, että ne antavat läpileikkauksen kaikenlaisista eri tahoilla maatamme olevista muinaisjäännöksistä.

<< Takaisin