Perinnemaisema

Perinnemaisemaksi kutsutaan perinteisten elinkeinojen ja maankäyttötapojen muovaamaa maisemaa. Perinnemaisemat jaetaan kahteen tyyppiin, rakennettuihin perinnemaisemiin ja perinnebiotooppeihin.

Perinnemaisema on perinnebiotooppia laajempi käsite, johon voi kuulua mm. sellaisia laidunnettuja, perinteisen näköisiä alueita, joilta ei välttämättä ole löytynyt arvokasta kasvillisuutta. Ne ovat kuitenkin historiallisesti tai maisemakuvallisesti arvokkaita. Perinnemaisemia ovat erityyppiset niityt, kedot, kaskimetsät, hakamaat, nummet ja perinteisesti viljellyt ja hoidetut maatilat. Perinnemaisemiin kuuluvat niiden käyttöön liittyvät rakenteet ja rakennelmat, aidat ja ladot. Monet kiinteiden muinaisjäännösten alueet ovat osa perinnemaisemaa.

Rakennettu perinnemaisema

Rakennettuja perinnemaisemia ovat mm. historialliset rakennukset ympäristöineen, kuten vanhat talonpoikaiset pihapiirit ja kartanot puistoineen. Niihin kuuluvat myös vanhat teollisuusalueet tai vanhat liikenneväylät rakenteineen ja maisemineen. Myös muinaisjäännökset luokitellaan rakennettuihin perinnemaisemiin.

Perinnebiotooppi

Perinnebiotooppeja ovat kulttuurivaikutteiset luontotyypit, joilla on arvokasta tai uhanalaista kasvillisuutta. Niitä ovat esim. kuivat ja kosteat niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Perinnebiotooppi on tarkasti rajattu käsite. Perinnebiotooppialueella on aina arvokasta kasvillisuutta.

Suomen ympäristökeskuksen perinnemaisemainventoinnin mukaan Suomessa oli inventoinnin päättyessä 3694 arvokasta perinnebiotooppia. Perinnebiotoopit on jaoteltu valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Tietoa arvokkaista perinnebiotoopeista löytyy alueellisten ympäristökeskusten julkaisusarjoista.

Puhekielessä perinnemaisema ja perinnebiotooppi käsitteet ovat muodostuneet käytännössä synonyymeiksi, mikä aiheuttaa sekaannusta.
 

<< Takaisin